Svinhufvudista Ukko-Pekaksi – laillisuustaistelijasta julkkispresidentiksi
Kotkaniemen kotimuseon vuosien 2026–2027 vaihtuva näyttely paneutuu P. E. Svinhufvudin julkisuuskuvan ja imagon muotoutumiseen. Laillisuustaistelijana mainetta saaneesta Svinhufvudista tuli 1930-luvulla Suomen ensimmäinen ”julkkispresidentti”, joka kansan parissa tunnettiin nimellä Ukko-Pekka. Näyttely avaa Ukko-Pekan sankari-imagon syntyä, sen repeämiä sekä hänen julkisuuskuvaansa aina valtionpäämiehestä Kotkaniemen isännäksi.
Tässä tekstissä paneudun näyttelyn teemaan, näyttelyä varten tehdyn taustatutkimuksen kautta. Tarkastelen Svinhufvudin julkisuuskuvan muotoutumista, maisteri Erkki Räikkösen merkitystä julkisuuskuvan takana sekä Ukko-Pekka nimen taustoja ja nykyhetkeä.
Julkisuuskuvan muotoutuminen
Svinhufvudin julkisuuskuva muotoutui monen tekijän summana, mutta siinä voi nähdä yhden merkittävän jakajan. On aika ennen presidenttiyttä, ja aika presidentiksi tulon jälkeen. Näyttelyn nimi johdattaa tähän jakoon: miten Svinhufvudista tuli Ukko-Pekka. Nimen ”muutos” viittaa siihen, millä nimellä P. E. Svinhufvud julkisuudessa tunnettiin. Ukko-Pekka nimi esiintyy kyllä jo 1920-luvun puolella erinäisissä lähteissä. Sen käyttö kuitenkin käytännössä räjähti vuonna 1930 pääministeriksi nousun jälkeen, ja jäi elämään seuraavana vuonna alkaneen presidenttikauden myötä.
Näyttelyn käsikirjoittanut tietokirjailija ja toimittaja Risto Uimonen toteaa, että P. E. Svinhufvudille muodostui sankari-imago 1910-luvulla hänen laillisuustaistelunsa myötä. Tuomarina ja eduskunnan puhemiehenä toiminut Svinhufvud sai julkisuutta Venäjän keisarivallan 1899 käynnistämiä sorto- ja venäläistämistoimia vastustaneiden tekojensa vuoksi. Kun erimielisyydet johtivat vuonna 1914 Svinhufvudin Siperian karkotukseen, oli se yksi meriitti lisää sankarinviittaan. Periksiantamattomuus ja eräänlainen uhrautuminen isänmaan puolesta varmisti sen, ettei Svinhufvudia unohdettu reilu kaksi vuotta kestäneen karkotuksen aikana. Hänet valittiin tällä välin uudelleen eduskuntaan, ja kun Svinhufvud pääsi palaamaan Suomeen maaliskuussa 1917, häntä juhlittiin kansallissankarina.
Seuraavaksi Svinhufvudin roolit itsenäistymisen merkkihenkilönä senaatin johdossa vuoden 1917 lopulla ja valtionhoitajana vuonna 1918 nostivat Svinhufvudia yhä laajemmin kansan tietoisuuteen. Niin poliittinen status kuin imagokin vahvistuivat. Kuitenkin sisällissodan aiheuttamat railot kansan yhtenäisyyteen ja Svinhufvudin omat poliittiset valinnat tekivät hänen toivomastaan kansan yhdistämisestä vaikeaa. Uimosen mukaan Svinhufvud oli hankkinut itselleen sankarin viitan noin 15 vuoden aikana, mutta vuonna 1918 se repesi. Poliittiseen parrasvaloon Svinhufvudin perässä valtionhoitajana astui C. G. E. Mannerheim. Svinhufvud poistui politiikasta lähes kokonaan reiluksi kymmeneksi vuodeksi.
Toinen imagonrakennuskausi alkoi laajemmin vuodesta 1930, kun Svinhufvud palasi politiikkaan presidentti Relanderin nimitettyä hänet pääministeriksi. Pääministerinä, ja varsinkin presidenttinä valtiollinen protokolla takasi Svinhufvudille laajan näkyvyyden. Uimonen huomauttaa näkyvyyttä lisänneen myös kuvien käytön yleistyminen lehdissä. Lehdistössä näkyminen oli monipuolista. Valtiollisten toimien ohella myös presidenttiparin yksityiselämä oli yllättävänkin laajasti esillä. Poliittisten aiheiden lisäksi käsitellyiksi tulivat niin Kotkaniemen koti, puoliso Ellen kuin esimerkiksi presidenttiparin joulunvietto. Svinhufvudista tuli vuonna 1937 päättyneellä presidenttikaudellaan Uimosen mukaan Suomen ensimmäinen ”julkkispresidentti”.
Pääministeri- ja presidenttikauden myötä yhä enenevissä määrin Svinhufvudista kirjoitettiin lempinimellä Ukko-Pekka. Lempinimi muodostui yhdenlaiseksi julkisuuskuvaa määrittäväksi tekijäksi. Presidentti P. E. Svinhufvudin nimi lyheni usein Ukko-Pekaksi. Ei sukunimeä, ei titteliä. Tässä vaiheessa kansan oletettiin tietävän kyllä, kenestä puhutaan. Ukko-Pekka lempinimen myötä julkisuuskuvaan liittyi yhä vahvemmin hänen myhäilevä ja maanläheinen olemuksensa, rauhallinen esiintyminen, ampumaharrastus ja Kotkaniemen maatilan isännyys. Vakavampien poliittisten aiheiden myötä kirjoitettiin kuitenkin edelleen pitkälti presidentti Svinhufvudista.
Svinhufvud toimi politiikassa monien epävarmojen ja myrskyisien aikojen läpi. Tämä näkyy omalta osaltaan siinä, kuinka julkisuudessa kirjoitettiin hänestä. Hänen kookas ja rauhaa huokuva olemuksensa nostettiin esiin, koska se herätti luottamusta. Uimonen toteaa Ukko-Pekan olleen habituksineen jo itsessään kuin kävelevä imago. Lehtikirjoittelun myötä voi hyvin nähdä, miten Ukko-Pekan henkilöhahmossa toistuivat vakaus ja turvallisuus sekä eräänlainen isänmaallisuuden perikuva.
Taustavaikuttaja Räikkönen
P. E. Svinhufvudin urasta puhuttaessa on muutamia nimiä, jotka liitetään usein häneen. Yksi näistä nimistä on Erkki Räikkönen. Hänen on kerrottu jopa olleen Svinhufvudin yksityissihteeri. Kotkaniemen museolla hänen nimensä on noussut esiin tiuhaan, eikä vähiten hänen valokuvausharrastuksensa vuoksi. Erkki Räikkönen vietti kesät 1928 ja 1929 Kotkaniemessä haastatellen Svinhufvudia hänen Siperian karkotusajastaan. Kesien aikana Räikkönen vietti myös vapaa-aikaa Svinhufvudin perheen parissa ja valokuvasi heidän arkeaan. Nämä valokuva-albumit hän lahjoitti Ellen Svinhufvudille muistoiksi kesistä. Samat valokuvat levisivät pian niiden ottamisen jälkeen useissa eri julkaisuissa ja ovat sittemmin olleet ahkerassa käytössä. Näin myös Kotkaniemen museolla, jossa kyseiset valokuva-albumit on saatu lainaksi suvulta. Ne kertovat tilan arjesta ja antavat mielenkiintoisen väläyksen Kotkaniemen historiaan.
Kuka tämä Räikkönen sitten oli? Näyttelyprojekti oli hyvä hetki tutkia Räikköstä ja hänen suhdettaan Svinhufvudiin tarkemmin, koska hänen motiivinsa ja merkityksensä Svinhufvudin taustalla on parhaimmillaankin tuntunut olevan hieman epäselvä asia. Tutkimustyöhön ryhtyi historiantutkija Vesa Määttä. Selvitystyö tuotti tulosta, vaikka ohut salaperäisyyden verho jäänee peittämään Räikkösen motiiveja.
Määtän mukaan Räikkönen oli heimoaatteelle omistautunut järjestöaktiivi ja poliittinen toimija Suomessa 1920-luvulta 1940-luvulle, jonka yhteistyö Svinhufvudin kanssa oli pitkälti Räikkösen aloitteesta lähtenyttä. Räikkönen oli hyvin verkostoitunut, ja mukana mm. Akateemisen Karjala-Seuran ja Itsenäisyyden liiton toiminnassa sekä päätoimittajana useammassa lehdessä. Svinhufvudin ja Räikkösen yhteistyö alkoi 1920-luvun lopulla, ja päättyi hieman ennen Svinhufvudin vuonna 1944 tapahtunutta kuolemaa. Heitä yhdistivät niin isänmaan asiat kuin kommunismin vastaisuus.
Määttä näkee yhteistyön syventyneen vuosien aikana ystävyydeksi – mikä oli todennäköisesti syy siihen, miksi Svinhufvud piti Räikköstä lähipiirissään yhteistyön epävirallisesta luonteesta huolimatta. Räikkönen oli kirjallisesti hyvin tuottelias Svinhufvudiin liittyvän aineiston suhteen, hän julkaisi Svinhufvudista useita teoksia sekä lehtiartikkeleja. Määttä määritteleekin Räikkösen epävirallisen tehtävän olleen Svinhufvudin julkisuusmielikuvan luominen ja tuottaminen. Räikkönen oli ajamassa Svinhufvudia presidentiksi, ja pysyi valinnan jälkeen presidentin lähipiirissä. Asema Svinhufvudin lähellä ei jäänyt muilta huomaamatta, ja Räikkösen sanomisia seurattiin tarkkaan presidenttikauden aikana.
Erkki Räikkönen näyttää olleen aktiivinen toimija Svinhufvudin lähipiirissä, mutta rooli oli epävirallinen. Svinhufvudin ja Räikkösen yhteistyö vei Kotkaniemestä Lapuan liikkeen myrskyisiin vaiheisiin ja presidenttikaudesta Svinhufvudin eläkepäiviin sotaa käyvässä Suomessa. Yhteistyö ei aina sujunut ongelmitta, ja lopulta 1940-luvulla välit etääntyivät hieman ennen Svinhufvudin kuolemaa. Jatkosodan päättymisen jälkeen 1940-luvun puolivälissä Räikkösen poliittiset toimet ja ideologinen lähentyminen kansallissosialistiseen Saksaan sai hänet perheineen pakenemaan Suomesta.
Ukko-Pekka elää
Ukko-Pekka lempinimi oli yleinen nimenomaan kansan parissa – perhe ei Pehristä tätä nimeä käyttänyt. Ehkä juuri siksi onkin osuvaa, että tämä nimi jäi elämään omaa elämäänsä suomalaisessa kulttuurissa monin eri muodoin. Ukko-Pekaksi on nimetty useita teitä ja katuja, mutta myös mm. sotilaskivääri, grillimakkara, pikajunaveturi ja K-supermarket.
Digi- ja väestötietoviraston tilastoista näkee, miten Ukko-Pekka nimeä on annettu vuosikymmenten saatossa. Valtavasta suosiosta ei voida puhua – Ukko-Pekaksi on nimetty yhteensä alle 200 henkilöä. Ehkä yllättävintä on se, ettei suurin piikki nimenannossa ole tapahtunut Svinhufvudin presidenttikauden aikana tai välittömästi sen jälkeen. Suosituimmillaan nimi on ollut 2000-luvulla, jolloin nimen on vuoteen 2025 mennessä saanut yhteensä 65 henkilöä. Varmuutta ei tietenkään ole siitä, ketkä kaikki, tai toisaalta mitkä kaikki tuotteet, esineet ja ilmiöt, ovat tämän nimen saaneet juuri entisen presidentin mukaan. Lienee kuitenkin perusteltua olettaa, että Svinhufvudin pääosin myönteisellä julkisuuskuvalla on ollut vaikutusta lempinimen jatkuvaan esiintyvyyteen.
Mistä lempinimi tuli? Tarkkaa tietoa nimen alkuperästä ei ole. Pehr Svinhufvudia oli kyllä jo lapsena kutsuttu Pekaksi. Ukko nimellä voidaan viitata vanhaan mieheen, mutta myös Ukko ylijumalaan – muinaissuomalaiseen sään, sadon ja ukkosen jumalaan. Toisaalta Ukko nimen voidaan ajatella kuvaavan Svinhufvudin olemusta. Suomalainen taidemaalari, kirjailija ja suojeluskuntapäällikkö Aarno Karimo puolestaan sijoittaa nimen syntyajankohdan jo sisällissodan aikaan vuoteen 1918 ja lähteneeksi maalaisisännän suusta. Tiedossa ei ole kuka sen lanseerasi poliittiseen käyttöön, mutta Svinhufvudin julkisuuskuvaa tutkinut Uimonen näkee Erkki Räikkösellä olleen sormensa pelissä.
Lopuksi
Mitä tulee suomalaisiin suurmiehiin, on todettava, ettei Svinhufvud vaikuta nykyisin olevan tunnetuimmasta päästä. Kotimuseolla törmäämme jatkuvasti ihmisiin, jotka kyllä tietävät hänen olleen presidentti, vaikka muistissa ei olisikaan se, monesko presidentti Svinhufvud oli. Erityisesti Svinhufvudin merkitys Suomen itsenäistymisvaiheissa tuntuu olevan monelle hämärän peitossa. Mieleenpainuva sukunimi ja Ukko-Pekka lempinimi ovat oman kokemukseni mukaan ihmisillä hyvin tiedossa. Onhan erityisesti lempinimi laajalle levinnyt. Kotkaniemen kotimuseon ja sen näyttelyiden tehtävä onkin edistää ja tehdä tunnetuksi presidentti P. E. Svinhufvudin elämäntyötä.
Olen tekstissä käsitellyt tulevan museonäyttelyn keskeistä teemaa, P. E. Svinhufvudin julkisuuskuvaa ja sen muotoutumista. Mutta mitä tulee tunnettuuteen, eräs hänen puolisonsa, Ellen Svinhufvudin, mukaan nimetty asia haastaa minkä tahansa presidentti Svinhufvudin mukaan nimetyn tunnetuimpana. Kyseessä on tietenkin Ellen Svinhufvud -kakku, joka on mm. vakiinnuttanut paikkansa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän Linnan juhlien tarjoiluissa. Sitä tarjotaan itseoikeutetusti myös Kotkaniemen kotimuseon kahvilassa.
Annastiina Löppönen
museoamanuenssi
Kotkaniemen kotimuseo
Svinhufvudista Ukko-Pekaksi -näyttely avautuu Kotkaniemen kotimuseolla kesäkauden avauksen yhteydessä lauantaina 23.5. Näyttely on esillä vuoden 2027 loppuun. Lisätietoja Kotkaniemen kesästä kotisivuilta!
Teksti pohjautuu Risto Uimosen näyttelykäsikirjoitukseen ”Ukko-Pekka – Suomen ensimmäinen julkkispresidentti” (2025) sekä Vesa Määtän tutkimukseen ”Erkki Räikkönen – taustavaikuttaja P. E. Svinhufvudin lähipiirissä” (2025).
